Tiedolla johtaminen ilman hintakäsitystä on mahdotonta
Yksittäinen henkilö, perhe ja yritys joutuvat omia hankintoja suunnitellessaan ottamaan visusti huomioon maksukykynsä. Kuten juuri on nähty valtio saattaa nykyisen hallituksen toimesta kyetä velkaa ottamalla hassaamaan rahamääriä, joita useimmat eivät ollenkaan käsitä, eivät tiedä edes nimeä summalle, jossa esiintyy kaksitoista nollaa. Vähän pienemmässä mittakaavassa samaa tapahtuu kuntatasolla.
Harva talous on niin autuaassa asemassa, että saattaa tehdä hankintoja hinnasta piittaamatta periaatteella ”maksaa mitä maksaa”. Julkiselta taloudelta kuten kaupungilta tämä vaikuttaa sujuvan ongelmitta. Mahdolliseksi tämän tekee se, että hankkeita suunnittelevat ja niistä näennäisesti ja todellisestikin päättävät ihmiset pääsevät estoitta käyttämään lopullisen maksajan kukkaroa. Verotusoikeus riittää rahalaitoksillekin vakuudeksi.
Vastuulliseen taloudenpitoon kuuluu jo haaveiluvaiheessa määritellä taloudelliset edellytykset ja raamit hankkeen toteuttamiseksi. Onhan mieletöntä uhrata omaa tai kenenkään aikaa suunnitelmiin, joiden toteuttaminen osoittautuisi myöhemmin käytännössä mahdottomaksi tai ainakin taloudellisessa mielessä tuhoisaksi. Tiedossa kuitenkin on useita projekteja, joiden valmisteluun on ehditty uhrata miljoonia ja jopa kymmeniä ennen kuin on saatu täyttä varmuutta, että hanke kyetään toteuttamaan ainakaan siinä laadullisessa tasossa tai määrällisessä laajuudessa, josta on visioitu ja strategioitu.
Terve markettiasiakkaan järki tunnistaa tuollaisen menettelyn olevan mieletöntä.
Siitä eivät hyödy kutkaan muut kuin asiantuntija-armeijoiden konsultit ja suunnittelijat.
Suuret julkiset verovaroin kustannettavat hankkeet pitää tuoda demokraattiseen päätöksentekoon jo aivan alkuvaiheessa. Tässä yhteydessä on kyettävä esittämään paitsi vankkoja toiminnallisia asiaperusteita ja houkuttavia havainnekuvia myös selviä arvioita kustannusvaikutuksista edes miljoonien tarkkuudella.
Lyyriset selitykset siitä, miten hanke toteutuessaan tuo menojen ohella myös kustannussäästöjä tai peräti tuloja, eivät alkuunkaan riitä. Taloudellisten arvojen ilmaisemista varten käytössämme on laskukoneita numeroineen. Eivät liioin riitä lupaukset, että hankkeen edetessä kaupunginvaltuusto saa jokaisen osavaiheen erikseen päätettäväkseen. Tuolloinhan sitova operatiivinen linjavalinta on jo tehty.
Hämeenlinnassa on juuri esitelty selvitys sosiaali- ja terveyspalvelujen toimipaikkaverkoston kehittämiseksi. Suunnitelmassa on varmasti muutakin ansiokasta kuin pyrkimys koota sote-kokonaisuuden osa-alueiden palveluja fyysisesti toistensa yhteyteen. Mutta kun tavoitteena on saavuttaa nykyisessä taloudellisessa ahdingossa kustannussäästöjä, pitäisin välttämättömänä, että päättäjät saisivat juuri tästä nähdäkseen luotettavia selvityksiä. Kustannusraami olisi oikeastaan pitänyt esitellä jo ennen yksityiskohtaisempaa selvitystyötä.
Valtuustoryhmät ovat perussuomalaisten aloitteesta jo nykyistä edeltävällä valtuustokaudella sopineet, että suurten hankkeiden kustannusvaikutukset olisivat elimellinen osa tiedoista, joiden perusteella demokraattiset elimet pääsevät tekemään periaatteellisia ratkaisuja. Talousvaikutusten arviointia ei ole johdonmukaisesti noudatettu. Tulokset näkyivät kaupungin taloudessa jo ennen kuin kaikki voitiin panna koronan syyksi. Mielestäni asia on niin tärkeä, että se tulisi liittää kaupungin hallintosääntökokoelmaan.
Teppo Turja