Korruptio voi olla aineetonta

Lahjonta omien tai lähipiirin etujen tavoittelemiseksi tai haittojen välttelemiseksi on räikeä korruption keino. Kun korruption väline on aineellista kuten tavaroita, palveluksia tai suoranaista rahaa, toiminta on helppo tunnistaa ja tuomita moraalittomaksi tai jopa rikolliseksi. Suomi selviytyy toistuvasti vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Mutta onko se koko totuus?

Entä sellaiset vaikuttamisyritykset taloudellisia arvoja sisältävään päätöksentekoon, joissa palkitsemisen sijaan edunsaaja tiedostaa vastavuoroisuuden vuoksi jäävänsä jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan? Taustalla voi vaikuttaa pitkäaikainen tuttavuus, toveruus, samaseuraisuus, ystävyys, vakiintunut asiakassuhde tai jotakin muuta, jonka vaalimisen voi kokea niin arvokkaaksi, ettei ole valmis aiheuttamaan suhteeseen säröjä.

Tällaisessa aineettomassa korruptiossa perusteet voivat sinänsä olla ymmärrettäviä. Ystävyyden tai pitkän tuttuuden mukanaan tuoma keskusteluyhteyden mutkattomuus, valmiit taustakäsitykset, hyvät kokemukset ja niiden pohjalta vahvistunut luottamus saattavat olla tekijöitä, jotka rohkaisevat sivuuttamaan päätöstilanteissa esille mahdollisesti nousevaa kriittisyyttä. Ehkä tarjottu laatu ei tällä kertaa olekaan aivan sitä, mitä tavoittelemme. Ehkä tuntematon kilpailija tuottaisi saman vähän edullisemmin. Mutta silti… Ehkä kaveri joskus muistaa minulta saamansa avun.

On ilmeinen riski, että tuon kaltaisissa tilanteissa ja rajatapauksissa merkityksellisiä, rationaalisia valintaperusteita sysätään syrjään tai koetaan ainakin jotenkin toissijaisiksi. Saatetaan vanhan suhteen perusteella tyytyä hyvässä yhteisymmärryksessä etsimään sopimukseen hienosäätöä, vaikka objektiivisesti rehellinen ratkaisu olisi hylätä tarjous.

Jokaisessa organisaatiossa vaikuttaa sisäinen kontrolli. Johdon ja hallinnon ihmiset valvovat säännellysti tai muutoin vain tietoisesti tai tiedostamattaan toistensa tekemisiä. Toisaalta muodostuu kuppikuntia, leirejä ja luottosuhteita, joiden sisällä kontrolli voi olla sallivampaa. Kunnallisessa elämässä luontevat leirit syntyvät viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä muodostaen näiden välille eräänlaiset vastapoolit.

Koska vastakkain ovat erityisasiantuntemus ja toisaalta poliittiset intohimot, asetelma on luonteva. Kaupunginhallitus joutuu määrittelemään asemansa jonnekin palkatun johdon ja demokraattisesti valittujen päättäjien välille. Tasapainoilu ei välttämättä ole helppoa. Aineettomalle korruptiolle aukeaa pelitilaa.

Tämä kernaasti kiistetään siitä huolimatta, että on hyvin tiedossa, mitkä edellytykset päätöksenteon valmistelulla on ohjata vaikkapa lautakuntakäsittelyssä ratkaisua virkajohdon haluamaan suuntaan. Tästä on viime aikoina tuotu julkisuuteen ikäviä esimerkkejä. Nyt korona-ajan etäkokoontumiset vielä lisäävät esittelijän vaikutusvaltaa. Samoin kymmenien sivujen mittaisten asiakirjojen luettaminen muutamaa päivää ennen kokousta.

Kun sisäinen valvonta ei toimi, ulkoa hankitun tarkastustoiminnan pitäisi korvata tämä puute. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että epäkohtien esille nostaminen jää yleensä yksittäisten henkilöiden tai median tehtäväksi. Ilmeisten virheiden kiistäminen ja poisselittäminen tapahtuu kollegiaalisuuden hengessä kiihkeästi. Yhteishenki kansliassa saattaa osoittautua tärkeämmäksi kuin tosiasioiden reilu etsintä.

Tilintarkastuslain 4. luvun 6 §:n mukaan on syytä ryhtyä tilintarkastajan riippumattomuutta turvaaviin toimiin, jos tilintarkastajalla on läheinen suhde henkilöön, joka kuuluu yhteisön tai säätiön johtoon. Myös henkilökohtainen ystävyys tai vastaava suhde tarkastettavan yhteisön johtoon kuuluviin henkilöihin voi aiheuttaa toiminnantarkastajan esteellisyyden.

Onhan luultavaa, että vuosikausia kestänyt palvelusuhde syventää ja lähentää toiminnantarkastajan suhdetta tarkastamansa yhteisön ja sen toimeksiannoista vastaaviin henkilöihin kuten vaikkapa kaupungin johtoon. Tahtomattakin on kysyttävä, millä tasolla oleva tuttuus tai ystävyys ylittää esteettömyyden rajan. Mahtuvatko sen sisään puhuttelu etunimellä, kukkatuliaiset ja halailu?

Aineettoman korruption kitkemiseksi tarvitaan uusia hallinnollisia pelisääntöjä. Pitkät, melkeinpä ikiaikaiset suhteet asiantuntijapalveluissa on hallintosäännöllä tehtävä kyseenalaisiksi. Etenkin tarkastusyhteisön valintaprosessissa valvonnan kohteena olevan johto- ja hallintoportaan vaikutusmahdollisuudet on eliminoitava mahdollisimman tiukasti.

Käytännössä tämä voitaisiin ratkaista siten, että tarkastusyhteisön valinnan valmistelu siirretään kaupunginhallitukselta sen keskuudestaan tai valtuutetuista muodostamalle toimikunnalle, jossa on yksi edustaja kustakin valtuustoryhmästä. On demokratian toteutumisen kannata olennaista huomata, että tarkastustoiminnassa ja kaikessa valvonnassa erityinen huomio tulisi kohdistua tosiasiallista valtaa käyttäviin. Tällöin kyse on siitä, että poliittisella enemmistökoalitiolla ei saisi olla dominoivaa asemaa tarkastusyhteisön valinnassa.

Teppo Turja