Vallan kahminut eliitti saa valvoa itseään

Demokratiassa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden sekä heistä koostuvien toimielinten arviointi ja valvonta on tärkeää. Ilman sitä on olemassa mahdollisuus, että kansalaisten tarpeita ja odotuksia tulkitaan hallinnossa ja päätöksenteossa epätarkoituksenmukaisesti. Politiikka tuottaa valvonnan organisointiin omat, jopa käsittämättömät ongelmansa.

Kaupunginvaltuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden ja strategian mukaisen toiminnan pitää olla jatkuvan arvioinnin kohteena. Sisäisessä arvioinnissa keskeisiä tekijöitä ovat toimintasektoreiden omien järjestelmien ohella luottamushenkilöistä muodostettu tarkastuslautakunta sekä viranomainen kuten tarkastuspäällikkö. Ulkoisessa valvonnassa avaintoimija on tietysti tilintarkastusyhteisö.

Osana kaupungin strategista johtamisjärjestelmää tarkastustoimi tekee sisäistä tarkastusta kaupunginjohtajan hyväksymän työohjelman mukaisesti. Toiminnan kohteena on koko organisaatio kaikkine yksiköineen – täten myös kaupungin johto ja muut työtoverit.

Tarkastuspäällikön valitsee hakuprosessin jälkeen kaupunginvaltuusto kaupunginhallituksen esityksen pohjalta. Kaupunginvaltuusto saa tutustua ehdokkaisiin pintapuolisesti, joten valtuuston päätös on lähinnä muodollinen.

Puolikas suosio tuottaa kokonaisen vallan

Poliittinen valta keskittyy kaupunginhallitukseen. Esimerkiksi Hämeenlinnassa kaupunginhallituksen yhdestätoista jäsenestä neljä edustaa kokoomusta ja neljä sosialidemokraatteja. Niillä on siis kaksin hallituksessa ylivoimainen enemmistö. Vihreillä, Perussuomalaisilla ja Keskustalla on kullakin yksi jäsen. Vasemmistolla ja Kristillisdemokraateilla on kummallakin yksi jäsen ilman äänioikeutta. Näin kaksi puoluetta pitää vaaleissa saamallaan 53,6 prosentin kannatuksella hallussaan kokonaista valtaa. Sen sijaan valtuustoryhmillä, joilla on lähes joka toisen äänestäjän tuki, ei ole havaittavaa painoarvoa kaupunginhallituksessa tai muissakaan toimielimissä.

Tarkastustoimi valmistelee käsiteltävät asiat tarkastuslautakunnalle. Se myös avustaa lautakuntaa arviointitehtävissä sekä tilintarkastajaa hallinnon ja talouden tarkastuksessa. Se käytännössä myös laatii vuotuisen tarkastuskertomuksen, jonka tarkastuslautakunta toki hyväksyy esiteltäväksi kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle.

Tarkastuslautakuntaa muodostettaessa sen jäsenten ensisijaisia kriteerejä ovat puoluetausta ja sukupuoli. Paikat jaetaan puolueille tiukasti vaalimenestyksen pohjalta pitäen samalla kiinni sukupuolikiintiöistä. Poliittisten voimasuhteiden vuoksi kaksi valtuustoryhmistä dominoi selvästi lautakuntaa.

Koska muutkin toimielimet on miehitetty valtuuston voimasuhteiden mukaisesti, lopputulema on, että kaikkien niiden valvonnassa ja arvioimisessa kahden puolueen sana on ratkaiseva. Tätä on mahdollista pitää aivan luonnollisena paikkojen jaossa käytetyn d’Hondtin järjestelmän tuottamana tilanteena. Tätä saa pitää myös yhdenvertaisuuden loukkauksena, joka sivuuttaa merkityksettömänä melkein joka toisen äänestäjän poliittisen tahdon. Toteutuuko demokratia, jos valtaenemmistö valvoo itseään kuten tarkastuslautakunnan kokoonpanosta voi päätellä?

Voiko vanha uskollinen palvelija olla oikeasti riippumaton?

Ulkoisessa tarkastuksessa tilintarkastusyhteisö on keskeinen toimija. Sitä valittaessa valmistelu tapahtuu tarkastustoimen ja kaupungin hankintayksikön yhteistyönä. Kaupunginvaltuusto tekee valintapäätöksen tarkastuslautakunnan esityksen pohjalta. Liekö valtuustossa milloinkaan äänestetty asiasta? Liekö valtuustolla ollut tilaisuutta tutustua myös vaihtoehtoihin.

Erityisissä tutkintaa kaipaavissa tilanteissa on kritiikittömästi tilattu lausunto vuosikaudet tilintarkastuksista vastanneelta yhteisöltä. Menettelyä voidaan pitää arveluttavana etenkin, jos samalla tilintarkastusyhteisöllä on ollut tilaisuus tutustua esille nousseeseen ongelmaan jo aiemmin vuotuisen tarkastuksensa yhteydessä. Vaatisihan aivan erityistä nöyrtymistä myöntää mahdollisen virhemenettelyn jääneen huomiotta varsinaisen tarkastuksen yhteydessä.

Tarkastuslautakunnalla tulisi olla oikeus valjastaa erityisiin tilanteisiin tässä mielessä selvemmin ulkopuolinen asiantuntijataho. Äskettäin käsittelyssä olleissa visaisissa kysymyksissä Kuntaliitolta olisi varmaankin löytynyt puolueetonta ja ennakkoasenteetonta apua.

Edellä todettua ei pidä ymmärtää syytökseksi mistään yksittäisestä tapahtuneesta. Olisi kuitenkin aiheellista käynnistää keskustelu mahdollisuudesta organisoida sisäinen ja ulkoinen tarkastustoiminta siten, ettei epäilyksille ryhmäkohtaisesta eduntavoittelusta jäisi tilaa.

Kunnallispolitiikan ei pitäisi perustua hallitus/oppositio -asetelmaan. Vähäinenkin enemmistö tuottaa nyt dominoivan aseman parille puolueelle, jotka vievät kuntaa mielensä mukaiseen suuntaan. Kaupunkia pitäisi hoitaa yhteistyössä. Se ei suinkaan saisi edellyttää niukan enemmistön saneluratkaisujen hyväksymistä. Kaikilla poliittisilla ryhmillä pitää olla aito valmius joustaa ja tavoitella yhteistä hyvää.

Teppo Turja
Perussuomalaisen valtuustoryhmän puheenjohtaja