Rahalla saa ja pyörällä pääsee!

Selitys tiestön huonolle kunnolle on automaattisesti rahapula. Väitänpä kuitenkin, että tiestöä hoidettaisiin paremmin, jos tässäkin bisneksessä välistävetäjiä olisi vähemmän. Tienhoidon organisointi näet perustuu hankintaketjuun, jossa määrärahoista katoaa siivu toisensa jälkeen useille sopimuspapereiden pyörittäjille ennen kuin hommat käytännössä tekevä urakoitsija päästetään työmaalleen.

Ely-keskukselta taannoin saadun arvion mukaan esim. soratien hoitamiseen kuluu vuodessa keskimäärin tuhat euroa kilometrille. Päätyykö tuosta summasta itse urakoitsijalle puoliakaan?

Lopullisen tavoitteen kannalta on merkillistä, että nuo toimijat, joiden siisti sisätyö on jakaa suurten alueiden hoitovastuu ensin vähän pienempiin osiin ja lopulta pilkkoa yksittäisen urakoitsijan hoidettaviksi tiealueiksi, tekevät itselleen sitä paremman taloudellisen tuloksen mitä vähemmän varsinaiseen tien hoitamiseen annetaan rahaa.

Olin keväällä tilaisuudessa kysymään ely-keskuksen edustajalta, miksi urakointia ei kyetä järjestämään siten, että väliportaita olisi vähemmän. Sain kuulla, että kilpailuttamisen ja sopimusten määrä kasvaisi lopulta niin valtavaksi, että heillä nykyiset henkilöstöresurssit eivät riittäisi. Joskus aiemmin minulle kerrottiin pyrkimyksestä rajoittaa hankintaketju kolmiportaiseksi. Niitä kun voi olla jopa viisi! Nyt tästä ei nyt mainittu enää mitään.

Tienhoidon organisointi ja urakoiden jakaminen pitäisi tapahtua voittoa tavoittelemattoman laitoksen toimesta. Niin kauan kuin kilpailuttaminen on siirretty osingonjakoon tähtääville yrityksille, tilanne ei korjaannu.

Sainkin tästä vallattoman ajatuksen. Jos valtio maakuntineen lopulta ottaa sote-palvelut kunnilta, voisiko vastaavasti tiestön hoidon siirtää pääväyliä lukuun ottamatta kuntien kontolle. Väylävirasto siirtäisi vastaavat määrärahat kunnille ohi pörssiyhtiöiden. Hämeenlinna kykenisi hoitamaan alueensa tieverkon nykyistä paremmin, jos se saisi jakaa urakat ilman välikäsiä alueen urakoitsijoille.

Maakuntahallinnon uudistuksen yhteydessä ely-keskusten toimintoja saatetaan siirtää muille elimille. Tieverkon hoito voisi luontevasti olla tässä joukossa. Ainakin asioita hallinnoitaisiin ihan lähellä eikä Helsingissä niin kuin nyt.

Pyöräilyyn Hämeenlinnassa on onneksi mainiot edellytykset. Onpa kyse päivittäisistä työmatkoista tai reippaasta retkeilystä, mukavia reittejä on riittämiin. Kunhan pysyvät kunnossa, investointeja ei juurikaan tarvita. Tämä voidaan yhdessä todeta lauantaina 8. elokuuta torilta lähtevässä iloisessa ulkoilutempauksessa. Silloin kaikki pyörän selkään!