Hallintoa pitäisi tiivistää, ei paisuttaa

Hallintoa pitäisi tiivistää, ei paisuttaa

Hämeenlinnassa perussuomalaiset olivat esittäneet vaatimuksia kahden kaupunginjohtajan järjestelmästä luopumiseksi jo vuosia ennen sote-toimialan ulkoistamista hyvinvointialueelle, jolloin apulaiskaupunginjohtajan virka lopulta päätettiin lopettaa. Lähtökohtana oli vertailuun perustuva käsitys, jonka mukaan yksi kaupunginjohtaja kaikkia toimialoja edustavan, 8-9 -jäsenisen johtoryhmän kanssa selviytyisi sinänsä vaativasta tehtävästään. Kun puolet tuloista, toiminnasta ja henkilöstöstä siirtyi pois kaupungilta, myös muut ryhmät rohkenivat yhtyä vaatimukseemme.

Perussuomalaisten ajatuksena ei suinkaan ole ollut, että yksittäinen virka olisi vaikutuksiltaan mitenkään käänteentekevää. Kyse oli ja on pyrkimyksestä suhteuttaa hallinto ja muut konsernipalvelut kaupungin lakisääteisiin tehtäviin ja palvelukokonaisuuteen. Tässä ei valitettavasti näytä tapahtuneen edistystä. Johtajavakanssien määrä on HVA-alueen aloittamisen jälkeen pysynyt samana ja hallintoväen määrä on vähän kasvanut.

Työ konsernipalveluissa on kaupungin toiminnan kannalta toki välttämätöntä. Se rakentuu yleishallinnon lisäksi henkilöstö- ja taloushallinnosta, toimialojen keskitetyistä tukipalveluista, poliittisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuden ja laillisuuden varmistamisesta, tietohallinnosta, kehittämisestä ja paljosta muusta.

Olisi kohtuutonta edellyttää, että hallintohenkilöstö vähenisi samassa suhteessa kuin muu organisaatio, mutta joku vaikutus supistumisella sentään pitäisi olla. Numerot ovat lahjomattomia. Jossakin on oltava myös tehottomuutta ja väljyyttä, kun esimerkiksi Seinäjoki samankokoisena kaupunkina kykenee selviytymään samasta kokonaisuudesta huomattavasti pienemmällä toimintakatteella kuin Hämeenlinna.

Hämeenlinnassa konsernipalvelujen osuudeksi koko kaupungin toimintakatteesta tulee kuluvalta vuodelta 21 % eli yli 32 miljoonaa euroa, Seinäjoella vastaavasti 15 % (noin 25 M€). Tässä on huomioitu kummankin kaupungin elinvoima- ja kilpailukykypanostukset. Kaupunkien välillä menojen tiliöinnissä on varmasti eroja kuten ehkä eläkeperusteisten maksujen osalta, mutta seitsemän miljoonan ero vaikuttaa joka tapauksessa suurelta.

Hämeenlinnan talouden tasapainottamisessa on saatu lupaavia tuloksia. Velkaantumiskehitys on saatu katkaistuksi ja voitolliset tilinpäätökset vaikuttavat mahdollisilta lähivuosinakin. Kuitenkin samaan aikaan joudutaan harkitsemaan sivistys- ja hyvinvointipalveluissa tarvittavan palveluverkoston supistamista. Muutama tulevan budjetoinnin hallinnosta tai ostopalveluista nipistettävä miljoona olisikin tarpeen asukkaille suunnattujen palvelujen varmistamisessa ja kehittämisessä.

Henkilöstökustannukset muodostavat kolmanneksen kaupungin menoista. Siksi olemme viime vuosina vaatineet toimialojen organisaatioiden hierarkkisuuden litistämistä, johtaja- ja päällikkötasojen vähentämistä. Väljyyden olemassaolo onkin myönnetty. Luonnollinen poistuma eli eläköityminen on hidas ja ehdottomasti välinpitämättömyyttä osoittava keino puuttua asiaan. Työtoveruus ei saisi olla virkojen ja tehtävien lakkauttamisessa pidäke.

Palveluostot ovat olleet lähes yhtä suuri kuluerä kuin henkilöstömenot. Esitykset erilaisten konsulttipalvelujen tuntuvaksi vähentämiseksi ovat tervetulleita. Oman ammattitaitoisen henkilöstön osaamiseen esimerkiksi kaupunkirakenteen suunnittelussa pitää voida luottaa. Jos ja kun joidenkin palvelujen kuten tietohallinnon ulkoistaminen on perusteltua, sen tulee tapahtua vaarantamatta strategisesti keskeisiä toimintoja.

Hämeenlinna tarvitsee vähemmän johtajia ja konsultteja, enemmän tekemisen meininkiä.